keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kokonainen kesä on kulunut sitten viime päivityksen. Toukokuussa tehtyjen lupausten vastaisesti muutaman kuukauden kesätauko on näkynyt myös blogissa. Puolustaudun muistuttamalla siitä, että tauko on ääneti olemisen merkki. Sen voi käyttää esimerkiksi tunnustelemalla, mitä hetkeä aikaisemmin tapahtui ja mitä seuraavaksi saattaisi tapahtua.

Ohjaajan näkökulmasta kesätaukoa edelsi onnistunut kevät. Neljän Taide jää mieleen -iltapäivän aikana nykytaiteen museo liukui lähemmäs työyhteisön arkea. Samalla ymmärrys hankkeen luonteesta ja sovellettavista menetelmistä laajeni. Luottamus yhteistyöhön kasvoi puolin ja toisin.

Kevään tapaamiset toivat niin ohjaajan kuin ryhmänkin uuden äärelle. Tapaamisilla työelämä ja museoympäristö nivoutuvat toisiinsa tavalla, jolle ei löydy ennakkotapausta suomalaiselta museokentältä. Toisaalta hyvinvointi on asia, joka on museoiden yleisötyössä tavalla tai toisella aina läsnä. Kun hyvinvointi asetetaan toiminnan ensisijaiseksi tavoitteeksi, joudutaan museoissa arvioimaan toiminnan vaikutusta asiakkaan vointiin aivan uudella tavalla.

Museon ja työelämän kohtaamista ei tarvitse rakentaa tyhjän päälle. Tutkimuksen mukaan säännölliset museokäynnit ja kokemus hyvästä terveydestä käsi kädessä. Vaikka seurantatutkimus ei kerrokaan, onko hyvä vointi seurausta museoharrastuksesta vai toisin päin, on museoissa kiistatta potentiaalia hyvinvointityön näkökulmasta. Museot tallentavat ja välittävät kulttuuriperintöä ja taidevarantoa ja tarjoavat tarttumapintoja niin yksilöllisten kuin yhteisöllistenkin identiteettiprojektien läpikäymiselle. Viime vuosina museoissa on pohdittu enemmän ja enemmän sitä, kuinka museoiden yhteisöllistä ulottuvuutta voitaisiin vahvistaa. Myös Taide jää mieleen -yhteistyö asettuu luontevasti tälle museon ja kävijän tasavertaiseen kohtaamiseen tähtäävälle jatkumolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti