Taidetauolla

Kotihoitaja vie hoivan asiakkaan luokse. Työ on itsenäistä, sillä kotikäynnit tehdään pääasiassa yksin. Kollega kohdataan palavereissa ja kahvitauoilla, mutta aikaa ja tilaa täysipainoiseen työyhteisönä olemiseen on vähän. Työssä jaksamisen ja viihtymisen kannalta yhteisön tuki on tärkeää myös itsenäistä työtä tekevälle.

Taide jää mieleen -hankkeeseen osallistuvien kotihoitajien reitteihin ilmestyi helmikuun alussa ylimääräinen mutka. Vuoden loppuun saakka heidän polkunsa risteävät kerran kuukaudessa nykytaiteen museossa. Kun yksikkö kokoontuu iltapäivänmittaiselle "taidetauolle", siirtyy huomio hoivan kohteesta sen antajaan.

Uudessa ympäristössä työyhteisöllä on eri tavalla tilaa hengittää. Yhdessä oleminen on välittömämpää, kun tekemättömät työt eivät muistuta itsestään samalla tavalla kuin työpaikalla. Töiden jättäminen ja museoon lähteminen kesken työpäivän saattaa toisinaan tuntua myös vaikealta.

Nykytaiteen museo on työpaikan stressitekijöistä vapaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi toimintaympäristönä neutraali ja jokaiselle samalla tapaa saavutettava. Toisille museo on vieras ja etäinen. Toisille se taas on tuttu ja helposti lähestyttävä. Koko työyksikölle suunnatun toiminnan suunnittelussa on kunnioitettava osallistujien erilaisia suhtautumistapoja ja motivaation asteita. Nykytaiteen annostelu ei saa ylittää kenenkään sietokykyä.

Taidetauolla kokeillaan luovia tekemisen tapoja ja etsitään vaihtoehtoja päämäärähakuiselle suorittamiselle. Luova prosessi on muodoltaan avoin. Lopputulosta ei voi määritellä etukäteen, vaikka prosessia ohjaisikin tavoitteellisuus. Tekemisen tahtia ei voi sanella ylhäältä päin: nopeus tai hitaus määritellään tekijän ehdoilla. Kun työelämän kiivas tempo huimaa, voi luovuudesta löytää inhimillisen avun.

Totutuista suhtautumistavoista luopuminen vaatii uskallusta. Rohkaiseva ilmapiiri syntyy, kun tekemistä ohjaavat selkeät suuntaviivat. Vaikka lopputulos onkin tuntematon, on lähtökohtien oltava ryhmän yhteisesti hyväksymät. Kun jokainen tietää, mitä tekee ja ymmärtää, miksi tekee, on luovalle prosessille ominaisen epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietäminen helpompaa. Sujuva vuorovaikutus ohjaajan ja ryhmän välillä on taidelähtöisen tekemisen perusedellytys. 

Myös ryhmähenki ja työtoverien keskinäinen tuttuus rohkaisevat kokeilemaan omien kykyjen kantavuutta. Yhdessä uskaltaminen ja uuden kokeminen voivat tiivistää yhteishenkeä entisestään. 

Tuttuus voi toisinaan myös ylläpitää osallistumista rajoittavia rakenteita. Työyhteisön, kuten minkä tahansa muunkin yhteisön, vuorovaikutusta ohjaa sisäinen hierarkia. Jäseniltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä. Tällaiset ennakko-odotukset saattavat syödä uskallusta ja rohkeutta ilmaista itseä. 

Taiteen kyllästämässä toimintaympäristössä järjestys saattaa kuitenkin järkkyä: totutusta poikkeavat tekemisen tavat voivat kanavoida ryhmädynamiikkaa uusiin uomiin. Näkökulman muutos voi nostaa työyhteisöstä esiin ominaisuuksia, joille ei työpaikan arjessa ole aikaisemmin ollut tilausta.

Nykytaiteen museo ei ole ainoastaan taiteen ja katsojan kohtaamispaikka. Se voi myös kannustaa työtoverin avoimempaan kohtaamiseen.

Kirjallisuutta:

Brandenburg von, Cecilia (2003) Kuvataide työhyvinvoinnin ja tykytoiminnan tukena. Uusia näkökulmia ja käytännön esimerkkejä. Työturvallisuuskeskus, Helsinki.